Mietteitä rippikouluilmoittautumisten aikaan

On taas se aika vuodesta, kun seurakunnissa on meneillään ensi vuoden rippikouluihin ilmoittautuminen. Asia oli ajankohtainen myös meidän perheessä tänä syksynä. Kun posti toi kovasti odotetun infon rippikouluista, alkoi miettiminen mikä rippikoululeiri kiinnostaisi, mikä sopisi harrastuksen aikataulutukseen ja milloin olisi mahdolliset rippijuhlat.

Nuorta mietitytti leirille lähtö yksin, sillä parhaimmat ystävät eivät ole menossa rippikouluun samana vuonna. Kerroin, että rippikouluryhmä tapaa toisiaan useamman kerran ennen itse leirille lähtöä, uusia ystäviä ehtii tulla jo sitä ennen. Ilmoittautumislomake lähetettiin matkaan ja jäimme odottelemaan tietoa, mille leirille nuori aikanaan pääsee.

Ilmoittautumisen täyttämisen jälkeen jäin vielä miettimään omaa rippikouluaikaa. Miten jännittävää oli tehdä tuo ilmoittautuminen, kuinka kovasti odotti tietoa, mille leirille pääsee ja miten upea kokemus rippikoulu oli, jo silloin, kauan sitten. Mietin sitäkin, miten tärkeää toimintaa rippikoulu seurakunnissa on. Suurin osa ikäluokasta ilmoittautuu rippikouluun, jopa moni niistäkin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Halutaan kokea yhdessä jotain ainutlaatuista. Moni saa uusia ystäviä, osa jää seurakunnan toimintaan mukaan lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, jollekin rippikoulu voi olla pohjana jopa ammatinvalintaan seurakunnan työntekijäksi.

Näissä nostalgisissa mietteissä iloitsen jo etukäteen rippijuhlien järjestämisestä, nuoruuden ilon ja voiman vallatessa ilman!